Oon tosi huono keksimään noita otsikoita.
Sain siis niitä kauan kaipaamiani töitä. Palkka on kai ihan jees, mutta tunteja pitäisi olla enemmän, että saisin kunnon rahat. Onneksi edes lauantai- ja iltalisiä tulee. Kauppaketju, jonka palveluksessa olen, on kai (isäni mukaan) taustaltaan uskonnollinen, joten sunnuntait ollaan kiinni. Ei siis sunnuntailisiä.
Tänään olin toista päivää töissä, huomenna pitäisi sitten ottaa jo vastuuta. Eli huikea kahden päivän perehdytys, joista ensimmäisenä en oikein saanut edes tehdä mitään. Mikäs siinä sitten.
Vapaapäiviä on kaksi viikossa, mutta harvemmin kahta peräkkäin (kun toinen on aina sunnuntai, ja orjalomittaja saa tehdä kaikki lauantait).
Tänään tuli taas paitoja. Tai no ne tuli oikeestaan jo eilen, mutta hain ne tänään postista (normaalisti postinkantaja saa ne tungettua postiluukusta, mutta ei eilen, taisi olla väliovi jäänyt kiinni). Hienoja paitoja sankareiden kuvilla: Frank Zappa ja John Peel.
Threadlessistäkin tilasin muutama viikko sitten kaverini kanssa. Tai oli tarkoitus ostaa vain kaverille, mutta sitten sorruin kun oli alepisteitä, ja haluamani paita hälytti tilassa "enää muutama jäljellä", joten oli "pakko."
Pitää alkaa myymään ja antamaan vanhoja kuteita pois, että on tilaa uusille paidoille. Kohta en enää muita vaatteita pidäkään kuin t-paitoja vain. Onko sekään sitten niin hyvä juttu?
Totesin, että pitäis alkaa oma-aloitteisesti joogaamaan iltaisin kun tulee töistä. Siellä joutuu kävelemään ja seisomaan koko päivän, niin jalat on aika hajalla olleet. Tai no ei hajalla, mutta sillain mukavasti "käytetyn"oloiset." Työkaverin työkaveri oli kulkenut yhden päivän askelmittarin kanssa: 8 km oli ollut päivän päätteeksi. Sitten kyllä olis millä kävelläkin kun sais sitä seisomasarjaa tehtyä edes kerran-pari viikossa (mielellään useamminkin). Siihen lisäksi vielä joka-aamuinen ja -iltainen pöyräretki.
Melko järkytys on tämä ollut kyllä, kun tähän mennessä mun kaikki aiemmat työpaikat on olleet istumatyötä. Parempi näin kuitenkin. Ei tarvi jumiutua.
perjantai, 25. toukokuu 2007
*nokkela työhön viittaava otsikko*
maanantai, 21. toukokuu 2007
Pietarissa
Niin muuten kävin Pietaria tutkailemassa viime viikolla. Äiti asuu siellä, joten majoitus tuli halvaksi.
En juurikaan jaksanut katella nähtävyyksiä. Käytiin me kuitenkin Pietari-Paavalin linnoituksessa (remontissa) ja Pietari-Paavalin tuomiokirkossa katsomassa Romanovien hautoja. Pietarin ja Katariinan haudatkin katottiin. Hulluna turisteja. Ja ne hemmetin japanilaiset valokuvakameroineen.
Lisäksi käytiin Inkerinmaalla kiertoajelulla (äiskän työpaikan joku virkistysmatka) kattomassa ränsistyneitä hökkelikyliä ja saksalaisten polttamia ja räjäyttämiä rauniokirkkoja. Jihuu. :|
Retken kiinnostavin "nähtävyys" oli pitkä jääkautinen moreeni(?)harju, joka oli toiminut 2. maailmansodassa rintamalinjana.
Tuhlasin paljon rahaa (unelmissani vielä enemmän: kenkäkaupat pursusivat ihania asioita) ja turhauduin kun tarjoilijat ei puhu englantia edes Nevskin varrella, eivätkä ymmärrä näköjään edes minun loistavaa venäjääni. Kuitenkin ostin lähinnä tarpeellista tavaraa. Vaatetta ja semmosta.
En edes yrittänyt ottaa reissusta kaikkea mahdollista irti, kun ajattelin että menen kuitenkin vielä käymään ainakin kerran siellä uudestaan. Parasta olis mennä ennen kesäkuun loppua kun viisumi on voimassa sinne asti. 2-kertaviisumi on siis, joten olishan se tieten fiksua käyttää "koko rahan edestä", vaikka kertaviisumi taitaa olla ihan yhtä hintainen.
Kattotaan nyt..
En juurikaan jaksanut katella nähtävyyksiä. Käytiin me kuitenkin Pietari-Paavalin linnoituksessa (remontissa) ja Pietari-Paavalin tuomiokirkossa katsomassa Romanovien hautoja. Pietarin ja Katariinan haudatkin katottiin. Hulluna turisteja. Ja ne hemmetin japanilaiset valokuvakameroineen.
Lisäksi käytiin Inkerinmaalla kiertoajelulla (äiskän työpaikan joku virkistysmatka) kattomassa ränsistyneitä hökkelikyliä ja saksalaisten polttamia ja räjäyttämiä rauniokirkkoja. Jihuu. :|
Retken kiinnostavin "nähtävyys" oli pitkä jääkautinen moreeni(?)harju, joka oli toiminut 2. maailmansodassa rintamalinjana.
Tuhlasin paljon rahaa (unelmissani vielä enemmän: kenkäkaupat pursusivat ihania asioita) ja turhauduin kun tarjoilijat ei puhu englantia edes Nevskin varrella, eivätkä ymmärrä näköjään edes minun loistavaa venäjääni. Kuitenkin ostin lähinnä tarpeellista tavaraa. Vaatetta ja semmosta.
En edes yrittänyt ottaa reissusta kaikkea mahdollista irti, kun ajattelin että menen kuitenkin vielä käymään ainakin kerran siellä uudestaan. Parasta olis mennä ennen kesäkuun loppua kun viisumi on voimassa sinne asti. 2-kertaviisumi on siis, joten olishan se tieten fiksua käyttää "koko rahan edestä", vaikka kertaviisumi taitaa olla ihan yhtä hintainen.
Kattotaan nyt..
sunnuntai, 20. toukokuu 2007
Nyt kannattaa kuolla Tampereella.
Nyt jos koskaan kannattaa potkaista tyhjää!
Linja-autoaseman rakennuksessa olevassa hautaustoimistossa on muuttoale. Arkut ja uurnat -30% :)
Linja-autoaseman rakennuksessa olevassa hautaustoimistossa on muuttoale. Arkut ja uurnat -30% :)
maanantai, 14. toukokuu 2007
Kielitesti vol. 2
Tulosbrassailua: 8 pistettä vaille täydet. Luulis riittävän :|
sunnuntai, 22. huhtikuu 2007
Kielitesti
Niille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa. Alan nyt vähitellen päivittelemään juttuja tuon vaihtoasian tiimoilta tännekin. Loin jutuille oman kategorian otsikolla Australia, joten pitäisi löytyä helpohkosti.
Hain siis yliopiston ainoaa vaihtopaikkaa Australiaan ja jonkun ihmeen kautta sain sitten maaliskuun alussa sähköpostin, että minut on valittu 24 hakijan joukosta. Hypin kattoon ja löin pääni lamppuun. Molemmat ovat toistaiseksi kunnossa. En kyseenalaista onneani.
En kovasti miettinyt että otanko paikan vastaan, mutta vähän vastahakoisille vanhemmilleni sanoin, että sitten harmittaisi koko loppuelämän, jos en sitä ottaisi. Sitten kävin sanomassa vaihtoa koordinoivalle henkilölle ottavani paikan vastaan, ja hän komensi minut Toefliin.
TOEFL eli Test of English as a Foreign Language testaa kykyjä tuottaa ja ymmärtää englanninkielistä puhetta ja tekstiä. Semmoinen vaaditaan sinne kohdeyliopistooni. Eilen illalla tosin huomasin, että ilmeisesti lukion päättötodistus (arvosanalla 8-10) olisi myös riittänyt. Tosin siinä oli aikaraja 5 vuotta todistuksen saamisesta siihen kun koulu Australiassa alkaisi, joten en olisi kerennyt enää siihen haarukkaan.
No menin sitten testiin. Hintaahan sillä oli ihan omiin tarpeisiinsa asti: $150, Ameriikan dollareita, ei Australian. Ja siihen tietenkin lisäksi matkakustannukset Helsinkiin ja takaisin, ja vielä ruuat. Onneksi asun sen verran lähellä kuitenkin, ettei yöpaikkaa tarvinnut hankkia.
Testi oli helpohko, mutta varsin epämukava. On ikävää istua pahimmillaan 4-5 tuntia tietokoneen näytön ääressä pääsemättä siitä mihinkään kun testiosioiden suoritusaika raksuttaa koko ajan. Välissä tasan 10 minuutin tauko, jonka aikana ehtii juuri ja juuri juoda lasin vettä, syödä pari pullaa, käydä vessassa ja jaloitella hetkisen. 15 minuuttia olisi parempi. Itse onneksi selvisin testistä 3 tunnissa. Ensimmäisenä minä sieltä lähdin ja monet jäivät vielä jatkamaan.
Karmein testiosuus oli puheosuus. Vihaan yli kaiken koneille puhumista. Tulee typerä olo, niin kuin puhuisi seinille. Vaikka kyllähän se tieten jossain vaiheessa päätyy ihmisenkin tarkistettavaksi, mutta silti. Paperikokeessa ei ilmeisesti puheosuutta ole lainkaan, mutta kokeissa on siirrytty yhä enenevässä määrin tuohon iBT-malliin (internet based testing), jonka minäkin tein.
Tulokset tulee parissa viikossa ja sitten aletaan pyörittämään kai paperisotaa kohdeyliopistonkin kanssa. Tuloksista saa muuten kätevästi tilattua raportin suoraan kohdeyliopistoon, jo heti testiin ilmoittautuessa. Eikä maksa ylimääräistä. Se on varma tapa saada hyväksytty paperi sinne päin, koska tuloksia ilmeisesti väärennetään todella paljon.
Saa nähdä. En ole vielä päättänyt että aloitanko ihan oman blogin sitten sitä reissua varten vai jatkanko tähän...
Hain siis yliopiston ainoaa vaihtopaikkaa Australiaan ja jonkun ihmeen kautta sain sitten maaliskuun alussa sähköpostin, että minut on valittu 24 hakijan joukosta. Hypin kattoon ja löin pääni lamppuun. Molemmat ovat toistaiseksi kunnossa. En kyseenalaista onneani.
En kovasti miettinyt että otanko paikan vastaan, mutta vähän vastahakoisille vanhemmilleni sanoin, että sitten harmittaisi koko loppuelämän, jos en sitä ottaisi. Sitten kävin sanomassa vaihtoa koordinoivalle henkilölle ottavani paikan vastaan, ja hän komensi minut Toefliin.
TOEFL eli Test of English as a Foreign Language testaa kykyjä tuottaa ja ymmärtää englanninkielistä puhetta ja tekstiä. Semmoinen vaaditaan sinne kohdeyliopistooni. Eilen illalla tosin huomasin, että ilmeisesti lukion päättötodistus (arvosanalla 8-10) olisi myös riittänyt. Tosin siinä oli aikaraja 5 vuotta todistuksen saamisesta siihen kun koulu Australiassa alkaisi, joten en olisi kerennyt enää siihen haarukkaan.
No menin sitten testiin. Hintaahan sillä oli ihan omiin tarpeisiinsa asti: $150, Ameriikan dollareita, ei Australian. Ja siihen tietenkin lisäksi matkakustannukset Helsinkiin ja takaisin, ja vielä ruuat. Onneksi asun sen verran lähellä kuitenkin, ettei yöpaikkaa tarvinnut hankkia.
Testi oli helpohko, mutta varsin epämukava. On ikävää istua pahimmillaan 4-5 tuntia tietokoneen näytön ääressä pääsemättä siitä mihinkään kun testiosioiden suoritusaika raksuttaa koko ajan. Välissä tasan 10 minuutin tauko, jonka aikana ehtii juuri ja juuri juoda lasin vettä, syödä pari pullaa, käydä vessassa ja jaloitella hetkisen. 15 minuuttia olisi parempi. Itse onneksi selvisin testistä 3 tunnissa. Ensimmäisenä minä sieltä lähdin ja monet jäivät vielä jatkamaan.
Karmein testiosuus oli puheosuus. Vihaan yli kaiken koneille puhumista. Tulee typerä olo, niin kuin puhuisi seinille. Vaikka kyllähän se tieten jossain vaiheessa päätyy ihmisenkin tarkistettavaksi, mutta silti. Paperikokeessa ei ilmeisesti puheosuutta ole lainkaan, mutta kokeissa on siirrytty yhä enenevässä määrin tuohon iBT-malliin (internet based testing), jonka minäkin tein.
Tulokset tulee parissa viikossa ja sitten aletaan pyörittämään kai paperisotaa kohdeyliopistonkin kanssa. Tuloksista saa muuten kätevästi tilattua raportin suoraan kohdeyliopistoon, jo heti testiin ilmoittautuessa. Eikä maksa ylimääräistä. Se on varma tapa saada hyväksytty paperi sinne päin, koska tuloksia ilmeisesti väärennetään todella paljon.
Saa nähdä. En ole vielä päättänyt että aloitanko ihan oman blogin sitten sitä reissua varten vai jatkanko tähän...
