Oon tosi huono keksimään noita otsikoita.

Sain siis niitä kauan kaipaamiani töitä. Palkka on kai ihan jees, mutta tunteja pitäisi olla enemmän, että saisin kunnon rahat. Onneksi edes lauantai- ja iltalisiä tulee. Kauppaketju, jonka palveluksessa olen, on kai (isäni mukaan) taustaltaan uskonnollinen, joten sunnuntait ollaan kiinni. Ei siis sunnuntailisiä.
Tänään olin toista päivää töissä, huomenna pitäisi sitten ottaa jo vastuuta. Eli huikea kahden päivän perehdytys, joista ensimmäisenä en oikein saanut edes tehdä mitään. Mikäs siinä sitten.
Vapaapäiviä on kaksi viikossa, mutta harvemmin kahta peräkkäin (kun toinen on aina sunnuntai, ja orjalomittaja saa tehdä kaikki lauantait).

Tänään tuli taas paitoja. Tai no ne tuli oikeestaan jo eilen, mutta hain ne tänään postista (normaalisti postinkantaja saa ne tungettua postiluukusta, mutta ei eilen, taisi olla väliovi jäänyt kiinni). Hienoja paitoja sankareiden kuvilla: Frank Zappa ja John Peel.
Threadlessistäkin tilasin muutama viikko sitten kaverini kanssa. Tai oli tarkoitus ostaa vain kaverille, mutta sitten sorruin kun oli alepisteitä, ja haluamani paita hälytti tilassa "enää muutama jäljellä", joten oli "pakko."

Pitää alkaa myymään ja antamaan vanhoja kuteita pois, että on tilaa uusille paidoille. Kohta en enää muita vaatteita pidäkään kuin t-paitoja vain. Onko sekään sitten niin hyvä juttu?

Totesin, että pitäis alkaa oma-aloitteisesti joogaamaan iltaisin kun tulee töistä. Siellä joutuu kävelemään ja seisomaan koko päivän, niin jalat on aika hajalla olleet. Tai no ei hajalla, mutta sillain mukavasti "käytetyn"oloiset." Työkaverin työkaveri oli kulkenut yhden päivän askelmittarin kanssa: 8 km oli ollut päivän päätteeksi. Sitten kyllä olis millä kävelläkin kun sais sitä seisomasarjaa tehtyä edes kerran-pari viikossa (mielellään useamminkin). Siihen lisäksi vielä joka-aamuinen ja -iltainen pöyräretki.
Melko järkytys on tämä ollut kyllä, kun tähän mennessä mun kaikki aiemmat työpaikat on olleet istumatyötä. Parempi näin kuitenkin. Ei tarvi jumiutua.