Tähän on jo tottunut. Musiikinkuuntelulakkoon.
Eilen pohdiskelin, kun kitaraani viritin, että ehkä on sen vuoksi jäänyt aina soittaminen ja soittamisen treenaaminen vähemmälle, että on ollut helpompaa vain laittaa joku levy lautaselle ja kuunnella sitä.
Ehkä tästä pitäis tehdä ihan pysyvä tapa, että kuuntelis vähemmän musiikkia. Jos sitten alkaisi tuo soittaminenkin kiinnostamaan enemmän. Tokihan jonkun mielekkään instrumentin ja opettajankin löytäminen auttaisi kovasti.

Tässä jonain yönä oli unessa tilanne. Olin jostain syystä laittanut Ultra Bran Kroketti-levyn soittimeeni ja kuuntelin sitä. Heppa-kappaleen soidessa tuli kamalan syyllinen olo. "En minä saa kuunnella tätä, olen lakossa! Lopeta!" Enkä voinut lopettaa :D
Se oli aika hämmentävää. Tai ainakin vaikuttaa kummalliselta näin jälkeenpäin. Ihan kuin kyseessä olisi joku hurja riippuvuus. Tai ehkä onkin. Olenhan kuunnellut musiikkia lähes päivittäin ainakin viimeisen 10 vuoden ajan. Kyllä sitäkin ennen kuuntelin varmaan päivittäin, mutta 10 vuotta sitten sain CD-soittimen ja aloin ostelemaan levyjä. Siitä siis merkkipaalu.

On kyllä ollut varsin mielenkiintoinen kokeilu. Ei sitä edes huomaa kuin välillä. Yleensä sen huomaa silloin kun tulee tuskan hetkiä :D Mutta pistää tosiaan ajattelemaan ja miettimään omia tapojaan ja kaavoihin kangistuneisuuttaan.

Elän jännittäviä aikoja...