Tähän on jo tottunut. Musiikinkuuntelulakkoon.
Eilen pohdiskelin, kun kitaraani viritin, että ehkä on sen vuoksi
jäänyt aina soittaminen ja soittamisen treenaaminen vähemmälle, että on
ollut helpompaa vain laittaa joku levy lautaselle ja kuunnella sitä.
Ehkä tästä pitäis tehdä ihan pysyvä tapa, että kuuntelis vähemmän
musiikkia. Jos sitten alkaisi tuo soittaminenkin kiinnostamaan enemmän.
Tokihan jonkun mielekkään instrumentin ja opettajankin löytäminen
auttaisi kovasti.
Tässä jonain yönä oli unessa tilanne. Olin jostain syystä laittanut
Ultra Bran Kroketti-levyn soittimeeni ja kuuntelin sitä.
Heppa-kappaleen soidessa tuli kamalan syyllinen olo. "En minä saa
kuunnella tätä, olen lakossa! Lopeta!" Enkä voinut lopettaa :D
Se oli aika hämmentävää. Tai ainakin vaikuttaa kummalliselta näin
jälkeenpäin. Ihan kuin kyseessä olisi joku hurja riippuvuus. Tai ehkä
onkin. Olenhan kuunnellut musiikkia lähes päivittäin ainakin
viimeisen 10 vuoden ajan. Kyllä sitäkin ennen kuuntelin varmaan
päivittäin, mutta 10 vuotta sitten sain CD-soittimen ja aloin
ostelemaan levyjä. Siitä siis merkkipaalu.
On kyllä ollut varsin mielenkiintoinen kokeilu. Ei sitä edes huomaa
kuin välillä. Yleensä sen huomaa silloin kun tulee tuskan hetkiä :D
Mutta pistää tosiaan ajattelemaan ja miettimään omia tapojaan ja
kaavoihin kangistuneisuuttaan.
Elän jännittäviä aikoja...
perjantai, 11. elokuu 2006
Kommentit